Sisu Gymin Jenna Horto on vapaaottelun atomweight-sarjan (-47,5 kg) ottelija, joka tunnetaan sekä teknisestä osaamisestaan että rohkeasta asenteestaan. Hän on urheilija, joka tekee kaiken täysillä – niin häkissä kuin sen ulkopuolellakin.
Jenna aloitti kamppailulajit noin kymmenen vuotta sitten nyrkkeilyn peruskurssilla.
– Kävin ensin nyrkkeilyn peruskurssin ja treenasin hetken aikaa, mutta pian kiinnostus vei vapaaottelun puolelle, hän kertoo.
Vapaaottelussa Jennan huomio kiinnittyi heti lajin monipuolisuuteen.
– Se on niin vapaa laji. Saa tehdä kaikkea – lyödä, potkia ja painia. Lajin monipuolisuus kiehtoi heti alusta alkaen, Jenna sanoo.
Amatööriurallaan Jenna saavutti merkittäviä tuloksia, kuten Euroopan mestaruuden ja MM-hopean, mutta ei koe niitä uransa kohokohdiksi.
– Moni ehkä sanoisi, että urani kohokohta on EM- tai MM-mitali, mutta minulle suurin kohokohta oli se, kun pääsin maajoukkueeseen, Jenna muistelee.
Tuo hetki oli myös todellinen käännekohta. Hän asui tuolloin Liverpoolissa, eikä maajoukkueen johto tuntenut häntä lainkaan.
– Sain yhtenä päivänä ajatuksen, että haluan maajoukkueeseen ja arvokisoihin. Soitin Heikki Kaijalaiselle, joka oli silloin puheenjohtajana, ja kysyin voisinko päästä mukaan, kun mun painoluokasta ei ollut Suomen mestaria, Jenna muistelee.
Pian soitto tuli takaisin – paikka maajoukkueessa odotti. Hetken päästä tulikin kultaa ensimmäisissä EM-kisoissa.
– Se, että pääsin maajoukkueeseen täysin tuntemattomana, oli uskomaton tunne. Se oli minulle iso todiste siitä, että kannattaa uskaltaa tarttua mahdollisuuksiin.
Myös ammattilaisura sai räväkän alun. Loukkaantumisen jälkeen paluuta tehnyt Jenna sai ottelutarjouksen Espanjasta WOW-organisaatiosta – kolme viikkoa aikaa valmistautua ja vastassa paikallinen kotiottelija.
– Mietin, että otanko matsin, mutta en nähnyt syytä jäädä kotiin. Meillä oli kolme viikkoa aikaa valmistautua, mutta päätin, että mennään. Ei se vastustaja niin pelottavalta näyttänyt, että kotiin olisi kannattanut jäädä. Niinpä lähdettiin valmentajani Sami Mehamedin kanssa kahdestaan Sevillaan, hän kertoo.
Debyyttiottelu päättyi voittoon.
– Itse matsi ei ehkä ollut kaunista katsottavaa – aikamoista tunteiden purkausta, mutta reissusta jäi hyvä mieli – ja pari tikkiä nenään.
Häkin ulkopuolella Jenna on yhtä vakuuttava kuin häkissä – aidosti oma itsensä, määrätietoinen ja aina valmis auttamaan läheisiään. Jennan läsnäolo tuo treeneihin sekä tekemisen vakavuutta että iloa – hän osaa ottaa työn tosissaan, unohtamatta tekemisen iloa.
